GOODBYE ARGENTINA

Tässä sitä nyt ollaan, alle 24 tunnin päästä lähtemässä Argentiinasta. Saavuttiin Buenos Airesiin siskon kanssa viideltä, koko lentomatka meni itkien ja oli aivan kamalaa hyvästellä mun hostit, kun mä vaan ajattelenkin tota hetkeä, kyyneeleet valuu silmistä väkisinkin. Otettiin meidän viiminen kuva yhdessä, ja oon enemmän kun kiitollinen että saavuin just tähän perheeseen. Alussa sopeutuminen vaikeeta ja lopussa palaaminen on paljon vaikeampaa. Los re quiero <3

Lento lähtee huomenna viideltä joten tässä koitan vielä saada viimisiä kamoja matkalaukkuun. On vaan niin mahdotonta ajatella miten nopeasti koko vuosi onkaan mennyt, kiitos kaikille siellä Suomessa jotka on ollu mun tukena koko tän vuoden aikana ja muutenkin. Kiitos myös mun blogin lukijoille ylipäätäänsä! En luultavasti tuu jatkamaan blogia enää Suomessa, mutta toivottavasti tästä blogista on ollu apua joillekin siellä vaihtoon lähtemistä miettivälle. Itse suosittelen enemmän kuin paljon että lähtekää sinne maailmalle etsimään itseänne, kokemaan ja näkemään jotain uutta! Elämä yllättää teidät aivan varmasti. 

Mun paluusta tulee olemaan tosi vaikea, mä tiedän sen jo nyt, täytyy vaan pysyä positiivisena ja luottaa siihen että kaikki menee hyvin. Suomessa kun luin vaihtariblogeja ihmettelin että miten on mahollista että on noin sekavia tunteita tai ylipäätäänsä ei haluis lähteä. No nyt mä tunnen noi kaikki samat tunteet ja koko pää lyö tyhjää. Oon niin onnellinen samalla, miten mulla onkaan voinut käydä näin hyvä tuuri, ja saanut tän tilaisuuden päästä vaihto-oppilaaksi! Kaikki se vuoden aikana koetut ylä-ja alamäet on tän kaiken arvosta, vuoteen mahtuu monia asioita ja tää vuosi oli todellakin yks mun parhaista, en ikinä tuu unohtamaan kaikkea mitä oon kokenut täällä, ja tää paikka tulee aina olemaan mun toinen kotini <3

 Seuraavana kohteena SUOMI!! 

Ya llegó el día y mañana tengo que dejar mi esta vida atrás y volver a Finlandia, mi año acá fue re lindo de todas maneras, aprendí como es vivir un año afuera de tu propio país, y les digo que no es díficil. Es posible tener dos hogares en tu vida, y si es posible conocer gente que sentís que has conocido desde hace mucho tiempo y en realidad se conocen hace 10 meses. Aprendí un nuevo idioma, aprendí como es festejar con la camiseta de Messi cuando Argentina mete un gol en los últimos minutos y despues ver toda la gente tan emocionada, eso es lo que me gusta. La gente tan abierta y siempre ayudando, dando besos y te abrazan. Mi vida definitivamente cambió durante mi año acá y voy a volver a Finlandia, como una persona argentinizada, diciendo" boludo" o algunos insultos cuando algo no me sale bien. Estoy más que contenta que pude vivir mi intercambio en este país, en esta ciudad y la escuela y en esta familia! 

Quiero decir gracias a todos quienes hicieron mi intercambio tan maravilloso, fue un placer conocer a Argentina  y como es la vida en este lado del mundo. Voy a volver a Finlandia con mi cabeza llena de pensamientos y recuerdos. En realidad no quiero volver, pero hay que enfrentar la realidad que todo se termina. Los voy a extrañar mucho, especialmente a mi familia anfitriona, algún día voy a volver, pero ahora es mi turno decirles adiós !

Besos <3

Leaving tomorrow

Otsikkokin kertoo, että huomenna ois aika jättää Argentiina ja tää elämä taakseen. Sekavat fiilikset enkä ees tienny et vois olla jotenkin näin "tyhjä" olo. Nään kaks matkalaukkua mun lattialla, toinen vielä puoliksi tehtynä koska en uskalla punnita sitä. Jotenkin tällä argentiinana mañana meiningillä mennään :D

Jotkut ihmiset Suomessa varmaan pitää mua tosi  itsekkäänä kun mä sanon että mä en voi palata tai ylipäätäänsä haluais palata. Musta vaan tuntuu tosi syylliseltä jättää mun sisko tänne ja tää perhe, meistä kun on tullu erottamattomia päivä päivältä enemmän. Tottakai haluan nähdä kaikki rakkaat siellä suomessa, isovanhemmat, mökkeillä ja nauttia kesästä, mutta on vaan niin vaikeeta vaihtaa rutiinit tän vuoden jälkeen ja palata siihen elämään jonka vuosi sitten jätti.

Tässä vielä kuvia mun viimisten päivien kuulumisista, eli itkemisistä lähestulkoon joka päivä, noh vielä on pahin edessä, kyllä mä tästä uskon selviäväni, en vaan tienny että tää tulis ikinä olemaan näin vaikeeta.

Koulussa olin tosiaan vielä perjantaina käymässä ja moikkaamassa viimisiä opettajia ja kavereita. Itkin varmaan ton koko päivän silmät punasena, muut koulun oppilaat oli ihan hämmillään kun koko mun luokasta kuulus itkun ääniä vaan. Myös mun sisko oli tehny mulle tollasen "suvi en argentina" kirjan, jossa on kuvia siitä päivästä kun mä saavuin tähän nykyhetkeen asti. Lopussa on kirjeitä mun opettajilta ja luokkalaisilta, oon lukenu kaikki miljoonaan kertaan läpi ja miettinyt että miks kaiken pitää loppua niin nopeasti, mihin ne kaikki päivät on kadonnut ?

Mun järjestön täällä, järjestämä läksiäisjuhla viime viikolla. Kakkua tullu syötyä joka paikassa ja itketty, sitä nää viimiset viikot on ollu! Muistan kun saavuin ja käytiin tuolla toimistolla mun host perheen kanssa ja sisko käänsi kaiken mulle enkuks, olin varma että en ikinä tuu puhumaan espanjaa sujuvasti. Ja tässä sitä nyt ollaan, vähän aikaan kirjotin meidän koulun lehteen artikkelin mun vaihtovuodesta ja tekstiä tuli monta sivua, oon kyllä ylpeä itsestäni täytyy myöntää!

Argentiina voitti futispelin joten voitte kuvitella sitä mellakkaa tuolla keskustassa haha, kaikki ihan innoissaan ja huudot kuuluu meille asti vaikka asun aika kaukana. Voin vaan kuvitella mitä tapahtuu jos ja kun Argentiina voittaa MM-kisat x)

Viime lauantaina oli viiminen asado ilta, jossa oltiin meidän perhe ja tämän saksalaisen Pian perhe. Syötiin yhdessä, katsottiin futismatsia ja herkisteltiin miten nopeasti tämä vuosi onkaan mennyt. Myös mun perhe sanos että he haluis mut tänne pidemmäksikin aikaan, ja jos kaikki vaihtarit on kuten minä niin ehdottomasti lisää, tosin kuulemma olen korvaamaton, mun perhe on aivan ihana <3

Pia tosiaan lähti jo perjantaina, joten käväsin siellä hänen luonaan mun host äidin kanssa nopeasti. Juotiin matea ja syötiin facturoita, juteltiin kaikesta miltä tuntui saapua vuosi sitten ja miten ollaan muututtu. Oon niin kiitollinen että täällä Puerto Madrynissä en ollut ainoa vaihtari, vaan tiesin että oli aina joku joka käy samat tunnetilat läpi ja osaa samaistua kaikkeen mitä on tapahtunut. 

Kävin superissa ostamassa "vähän" tuliaisia kotiin, tai voi olla että mä syön noi kaikki hetkessä! Meinaan kovasti sieltä kotoota on tullu sanottua että kaikki on liian makeeta, noh, parempi vaan jos kukaan ei tykkää :D

Viimistä kertaa lähdettin ulos siskon ja kavereiden kanssa, oli tosi haikeet fiilikset, mutta samalla pitää muistaa että kaikki loppuu aikanaan ja nyt on mun vuoro lähteä, ens vuonna toivottavasti tavataan Pariisissa, viimeistään ens vuoden jouluna kun mun kaverit valmistuu niin palaan. En tiiä miten tuun ikinä selviimään huomenna Buenos Airesissa kun sanon viimistä kertaa hyvästit siskolle...

Mun lento lähtee parin tunnin päästä Buenos Airesiin, sisko tulee saattamaan mua ja jäädään hänen mummin luo yhdeksi päiväksi vielä. Fiilikset tosi sekavat eikä musta tunnu yhtään siltä että oon lähtemässä, vaikka mun  huone näyttääkin tyhjältä, kaks matkalaukkua oven edessä ja minä ja sisko itkien mun sängyllä.

Tuun kirjottamaan luultavasti vielä Buenos Airesissa pikasesti!

Besos, pian nähdään <3

Viimisten viikkojen kuulumisia

Holaa!

Nyt alkaa tosiaan loppu lähenemään ja mun vaihtovuosi päättymässä. On se vaan niin outoa ees sanoa että "ens viikolla oon jo Suomessa", ei sitä ajatusta mitenkään vaan saa päähän tai ainakaan pysymään siellä. Kovin oltiin suunniteltu mitä tehään täällä mikäkin viikonloppu ja päivä, nyt vaan pitää todeta että tä viikonloppu on mun viiminen. Sen takia jokaselle päivälle on monia kokoontumisia, illallisia, läksiäisiä tai ulosmenoa! Tykkään todellakin tälläsestä rytmistä kun koko ajan tekemistä, tosin mun matkalaukku tilanne ja pakkaaminen näyttää huonolta. Siellä ne lojuu vielä lattialla ja odottaa pakkaajaa, mä en vaan millään haluaisi lähteä.

Tässä nyt tulee jotakin kuvia mun viikkojen varrelta millon mistäkin, en oo vaan kerennyt saamaan niitä mitenkään järjestykseen :D
Mami oli mun nimipäiväksi lähettäny ylläripaketin, ja vannoin että säästelen noita loppuviikoille. Noh, mut tuntien eihän noi kauaa ollu tossa kun kaikki oli syöty haha. On se vaan niin outoa miten äiti voi muistaa kaikki nimipäivät sun muuta!

Koulussa on tapana jos on syntymäpäivät niin tuoda kakku koko luokalle ja sitten syödä tunnilla, huom valitaan aina se tunti jonka oppiaine ei kiinnosta :D Tällä kertaa myös tehtiin kakku opettajalle sen syntymäpäiväksi, hauskinta oli se että kukaan ei edes pidä tästä opettajasta, tehtiin vaan sen takia jotta hän ei olisi antanut huonoja arvosanoja kokeista, ei onnistunut :D

Kuvaa meidän luokasta ja jotain paperisotaa tässä meneillään, älkää kysykö. Musta oikeesti tuntuu välillä että oon ala-asteella tai siis kun vertaa lukiota ja tätä meininkiä niin on se erilaista. Ja koulu muutenkin eroaa tosi paljon suomalaisesta koulusta. Täällä ihmetellään sitä, että suomessa kokeen aikana täytyy olla hiljaa, ihan mahdottomuus mun luokassa ainakin täällä :D

Voitte vaan kuvitella siellä Suomessa miten paljon täällä on Argentiina tavaraa myynnissä, kaduilla ja kaupat täynnä. Oon mäkin sortunut pari kertaa ostamaan jotain kannustus juttuja, ne vaan on tosi halpoja. Mainittakoon vielä tämä Argentiina-Brasilia suhde jalkapallossa on tismalleen sama kuin Suomi-Ruotsi jääkiekossa :D 

Host isä on vaan niin loistava kokkaaja ja muutenkin opettanut mua tekemään vaikka mitä täällä! Kokkailtiin empanadoja yks ilta joku 60 kappaletta :D Ne on ihan mun lemppareita ja mä söisin niitä ihan joka päivä, tai niinhän mä söinkin! Oon innostunu tosi paljon nykyään ruuanlaitosta vapaa-ajalla ja sen kyllä huomaa kun pikkuveli manitsi just että koko ajan kokkailen siskon kanssa haha

Meiän talon takana on jalkapallo stadioni, tosin se on aivan täynnä ihmisiä melkein joka sunnuntai kun on jokin tärkeä peli. Eroaa hiukan suomalaisesta jalkapallo pelistä. Kuva siis sen jälkeen kun oma suosikki joukkue voitti, kaikki rynni kentälle heittelemään papereita, riehumaan, hyppimään, ampumaan raketteja ilta kymmeneen asti ja kaduilla mentiin autojen kanssa liput heiluen ikkunoista. Jalkapallo kulttuuri on täällä todella iso asia :D

Kaverin hyvästelyjä, tosi moni on jo lähtenyt matkalle Espanjaan, Ranskaan tai muuten vaan ulkomaille, joten en nää heitä enää kun vasta ens vuoden puolella jos ja kun palaan tänne!

Argentiinan peliä katsomassa kotona kavereiden ja perheen kanssa. Tossa tyypillinen "picada" eli siis kaikenlaista ruokaa laitettu pöytään niinkuin pikkunaposteltavaa. Itse kannustin tota peliä, ja kaikkia muitakin, Messin paidassa. Lopulta kun Argentiina teki maalin, niin host äiti jopa liikuttui moni muu mukaan lukien. On se jalkapallo vaan niin iso asia täällä, kaikki kokoontuu pelipäivinä yhteen ja kannustamaan Argentiinaa voittoon! Mäkin puhunun jo Argentiinasta "meidän maa", oon vaan niin tottunut olemaan argentiinalainen :D

 Sushi-ilta kavereiden kanssa, tosin ei oo ihan tyypillistä argentiinalaista ruokaa, päinvastoin. Harva edes tykkää sushista täällä, tosin se on mun ja mun kamujen lempparia ja luultavasti tilataan täksi viikonlopuksi uudestaan. Ton jälkeen syötiin tyttöjen kanssa jätskiä, dulce de leche on se lemppari jota haluisin kuljettaa mun matkalukussa monta kiloa Suomeen!

 Loppuun ihania Puerto Madrynin kuvia, päivältä, illalta ja aamusta! Tuun niin kaipaamaan tätä paikkaa, jotenkin tää elämä ja maisemat on ihan erilaista kuin Suomessa.

Besos <3

Liian sekavia tunteita

Ilta kymmeneltä ruuan jälkeen alan miettimään kuluneita päiviä, viikkoja ja kuukausia. Kuinka nopeesti se koko vuosi onkaan mennyt ? Ihan tosta noin vaan, oon tutustunu mulle nyt jo rakkaimpiin ihmisiin, luonut uusia muistoja, joita ulkopuolinen ei voi ymmärtää, sopeutunut uuteen kulttuuriin, elinympäristöön ja maahan josta mä en vuosi sitten tiennyt kuin pääkaupungin nimen, oppinut uuden kielen ja saanut mahdollisuuden kokea jotain näin suurta joka on muuttanut mua ihmisenä ja mun maailmankuvaa ylipäätäänsä.

Elämä ei aina oo niin yksinkertaista. Vuosi sitten, jos mulle oltais sanottu että oon tässä mielentilassa toisellapuolella maailmaa, jossa jokin niin tuntematon voi nyt tuntua mulle paikalta, johon mä haluan jäädä, oisin varmasti kieltänyt kaiken ja epäillyt miten toi edes olisi mahdollista.
Tuntuu varmaan ihan hullulta ulkopuolisen korviin miten niin lyhyessä ajassa sitä muuttuu, eikä tiedä enää minne mennä tai mitä tehdä. Voiko koti olla oikeasti kahdessa maassa samaan aikaan ? Sydän on siellä missä koti on, mutta jos ei tiedä mihin se sydän kuuluu ?

Mun lista ois aivan järkyttävän pitkä jos kysyttäisiin mitä kaikkea mulla tuleekaan ikävä. Ajatuskin siitä että en saa antaa poskipusuja päivittäin pikkuveljelle, host perheelle tai kavereille, kulkea samaa reittiä enää kouluun, istua siinä sen yhden tietyn ihmisen lähellä koulussa, palata aamuseitsemän aikaan kotiin jalat väsyneenä tanssimisesta ja maata sängyssä siskon kanssa selittäen miten päivä päivältä ollaan läheisempiä, ahdistaa mua. Oot luonut vuoden ajan itselles rutiineja joista nyt pitää luopua. Miten joku pystyy jättämään tän kaiken taakse, sehän on ihan mahdotonta.

Jokasella teolla ja tapahtumalla on tarkotuksensa, ainakin mun mielestä. Jostain syystä mulle ei löydetty perhettä Cordobasta vaan päädyin just tänne, tähän perheeseen ja tähän elämään. Musta tuntuu että oisin asunut täällä jo kauemmin.
Harva sitä oikeasti ymmärtää, ilman että lähtee maailmalle, kokemaan jotain uutta ja tuntematonta. Pelko on sallittua ja rohkeutta siihen tarvitaan jotta kestää surulliset päivät tai jopa viikot itkien koti-ikävää, ja lopussa itkien sitä, mitä se sana "koti" oikeasti tarkoittaa. Vahvuutta muistaa, että huonojen aikojen jälkeen tulee olemaan aina ikimuistoisempia päiviä niiden huonojenkin puolesta!

Onhan se ihanaa palata, nähdä rakkaat siellä Suomessa, mä en vaan uskalla sanoa sitä ääneen että pian tää kaikki on jo ohi.
 Jossain vaiheessa alkaa miettimään, mitä jos ? Mitä jos kaikki on muuttunut, mä olen kasvanut tai jokin ei enää tunnu samalta kuin ennen. Ristiriitasia tunteita tää koko vauhdilla kiitävä loppuaika on, sitä on turha kieltää.
 Jokaisesta hetkestä on nautittava ja luotava uusia muistoja, ilman pelkoa tulevasta. Välimatka ei mun mielestä erota ketään, jos oikeasti välittää. Aina voi palata, ja lopulta ymmärtää että kaikki loppuu aikanaan, koskaan ei vaan voi tajuta kuinka nopeasti se aika oikeasti meneekään, vasta kunnes on lentokoneessa katsomassa viimisiä kertoja niitä maisemia joita vuosi sitten ihasteltiin ekaan kertaan ja haikaillen muistoja viimevuodelta jotka vieläkin tuntuu kuin eiliseltä.

Besos <3

Läksiäiset

Helouuu!

Tässä nyt on tapahtunut vaikka mitä, ja tekemistä on vielä edessä, tuntuu vaan että aika ei millään riitä ja päivät vaan kiitää ohi. Mihin ne kaikki viimiset 349 päivää on menny ? 

Viimeviikolla torstaina hyvästelin yhden mun parhaasta kavereista Maxin, joka lähti Espanjaan talvilomille eikä palaa ennen kuin mä lähden. Kokoonnuttiin hänen luo syömään asadoa ja katsomaan futista. Voitte vaan kuvitella kuinka iso juttu se futis täällä Argentiinassa on :D 

Perjantaina olin ite puhunu mun kamuille että nähtäisiin yhdessä ravintolassa ja vietettäisiin mun läksiäisiä. Noh, mä tietämättömänä olin menossa kaverille siskon kanssa ja sieltä mukamas sinne ravintolaan, kunnes sain avattua tän kaverin talon oven ja siellä kaikki mun kaverit ja luokkakaverit huutamassa yhtä aikaa! Tais siinä itkettyä parikin kertaa, tulee vaan olemaan niin vaikeeta palata täältä, enkä ois uskonu että oisin tavannu näin upeita ihmisiä! 

Kuten viimekerralla jo kerroin niin olin ostamassa tätä argentiinan paitaa, mutta mun kaverit oli ostanut sen mulle ensin :D Nyt omistan siis Messin virallisen pelipaidan, se päällä on hyvä kannustaa täällä, ja myös Suomessa Argentiinaa voittoon!

Noh mites tässä muuten, viimisiä kolmeatoista päivää vietetään ja huomenna viiminen koulupäiväkin. Opettaja teki mulle kakun, koska ei enää tulla olemaan samalla tunnilla. Jotenkin täällä Argentiinassa opettajilla ja oppilailla on tosi läheinen suhde ja kaikki tuntee toisensa tosi hyvin!
Koitan tulla tässä viimisillä viikoillani kirjoittelemaan, tosta pohjosen matkasta josta mun piti laittaa kuvia ikuisuuksia sitten, ja muutenkin viimisten viikkojen fiiliksistä :)
Nopeasti koko vuosi on mennyt enkä oikeesti voi uskoa että tää pikkutytöstä asti oleva haave on nyt parin viikon päästä jo ohitse ? Pitää nyt nauttia siitä mitä on jäljellä, aina voi palata, ja niinhän mä aionkin!

Besos <3

Cumpleaños de Flor

Holaaa!

Perjantaina tosiaan juhlittiin mun siskon synttäreitä täällä kotona meiän kavereiden kanssa. Kokkailtiin siskon kanssa muffineja ja pari kookos dulce de leche kakkua, joita varmasti tuun tekemään Suomessa! Meitä oli noin 30 joten aika säätäminen ja siivoominen siinä sitten lauantaina oli, mutta kaikki onnistus hyvin! Tässä nyt jotain kuvia tolta illalta :)

Annoin mun siskolle lahjaksi yhden paidan ja meistä kehystetyn kuvan, joka nytkin tossa siskon pöydällä on <3

Masentaa ajatella että enää kolme viikonloppua täällä jäljellä ja Suomi kutsuu. En tuu ikinä selviimään hyvästeistä. Ollaan tosi monien kanssa nyt lähennytty ihan hirveesti ja ajatus lähdöstä ahdistaa vaan päivä päivältä enemmän, vaikkei sitä sais sen enempää miettiäkkään. Kyllä sitä aina tuolla takaraivossa tulee mietittyä ja laskettua päiviä, haluisin vaan yhdistää mun Suomi elämän ja tämän Argentiina elämän yhteen niin kaikki olisi loistavasti!

Argentiina tosiaan voitti äskösen futispelin ja nyt vaan odottamaan seuraavaa lauantaita kun pääsee kannustamaan Argentiinaa voittoon uudestaan! Messin pelipaita on jo tilauksessa ja voin luvata että täällä se jalkapallo kulttuuri näkyy tosi tosi selvästi. Jokaisessa talossa liput roikkumassa ikkunoista ja kaupoissa myydään kaikenlaista futiskamaa! Pelipäivänä varsinkin kokoonnutaan isolla porukalla kannustamaan omaa maata voittoon ja koulussa katotaan pelejä myöskin, vaikka ei olisikaan Argentiina pelaamassa. En tosiaan amlta odottaa että ite pääsen pelaamaan futista Suomessa!!

 Ihanaa olla täällä <3

Besos <3