Nieve en Puerto Madryn

Täällä Argentiinassa ollaan oltu jo 47 päivää! En oo ikinä ollu kuukautta kauempaa pois Suomesta ja kohta tulee täyteen jo kaksi, niin se aika vaan menee, kohta sitä ollaan varmaan jo vaihdon puolessavälissä ilman että huomaakaan!

tossa kyllä pitäis lukea että "days since finland" mutta ajatus sama :D

Kummiskin, mitään kauhean suurta ei oo tapahtunu kuluneen viikon aikana. Espanjaa ja englantia puhun joka päivä ja se engalnti yrittää viedä voittoa mutta mun kaverit on ainaki kehunu että he on huomannu edistyksen mun espanjassa, jes! Ja nyt ei tuu enää koulussa sellanen ulkopuolinen olo, sillä ymmärtää jo mitä se vierustoveri siinä selittää eikä se opettajan puhe enää oo sellasta hepreaa :D Vielä on paljon opittavaa mutta onneks on aikaakin! Suomi on tosin välillä vähän hakusessa koska sitä ei pahemmin tuu puhuttua täällä ja välillä kun kaverit tai host perhe kysyy että "miten sanot tän suomeks" ni pitää hetki miettiä että miten se nyt menikään. Mutta älkää pelätkö, en mä sitä suomea kokonaan unohda ja tuu pelkästään espanjaa puhuvana käsien heiluttajana kotiin :D

Viime torstaina kun tultiin koulusta kotiin ja istuttiin mun siskon kanssa siinä olohuoneessa, niin mein äiti sitten huusi että "kattokaa ulos". Me mentiin molemmat nenä kiinni ikkunaan ja otettiin ainakin kymmeniä valokuvia sillä ulkona sato lunta! (Minähän en siis suomalaisena lunta tietenkään ennen ole nähnyt :D)Tuli jotenki niin kotonen olo, enää puuttus vaan se -20 astetta pakkasta niin sit oltais oltu jo Suomen talvessa :D Tosin, oli kyllä aika kiva kun edellisenäpäivänä paisto aurinko ja sitte satoki lunta. Ja sitä satokin kolme päivää ja sen jälkeen kaikki suli ja tuli helle. Ihan outoja nää lämpötilan vaihtelut täytyy myöntää. Ja viimeks täällä Madrynissa on satanu lunta kaheksan vuotta sitten, että voitte vaan kuvitella kuinka täynnä mun facebook oli kaikista lumipäivityksistä, kuvista sun muusta :D

Viikonloppuna oltiin bolichessa ja kaverin luona. Naurua ja tanssimista aamu seitsemään asti, ei siis valittamista! Sunnuntaina syötiin meillä kavereiden kanssa mun host isän valmistamaa asadoa ja puhuin mun suomi kavereitten ja perheen kanssa skypessä :)

<3 

Ens viikolla alkaa niinsanottu koeviikko tai siis mulla vaan viis koetta ja muilla vähän enemmän, hehee. Historian koe tulee olemaan mulla suullinen, espanjaksi. Ei stressiä siis, ei yhtään. Muut kokeet on kylläkin myös espanjaksi mutta ne on sentään kirjallisia joten niiden pitäis sujua paremmin.

 Mutta nyt kuitenkin meen hakemaan keskustasta pari  koulukirjaa ja mun pikkuveljen futistreeneistä.
Besos <3

Far away from home

Viime viikonloppuna se iski. Nimittäin ikävä. Ikävä Suomea, perhettä, kavereita ja kaikkea mahollista. Vapautta, suomalaisia perinteitä ja ikävä sitä miten mulla ei koskaan ollu vapaa-ajalla tylsää ja aina oli joku kenelle soittaa. En saanu tehtyä mitään. Makasin sängyssä, kuuntelin musiikkia ja vaan olin. Kaikki tuntu jotenki epätodelliselta ja vaikeelta. Täällä mä oon seuraavat 11 kuukautta. Apua.

Noi tunteet säilys melkein koko viikonlopun. Kunnes lauantai illalla mun sisko tuli puhumaan mulle ja kysy mikä mulla on ja että onko kaikki hyvin. Me sitten puhuttiin kaikesta taivaan ja maan väliltä ja olo muuttus heti paremmaks ja mun sisko lupas viedä mut leffaan ja rannalle heti seuraavana päivänä että saisin ajatukset ees hetkeks muualle, kyllä toimi.
Sunnuntain lounaalla mun perhe oli tehny mun lemppari ruokaa että tulisin vähän ilosemmaks, sillä he oli huomannu kuinka joka päiväisesti hymyilevä tyttö muuttus viikonlopun aikana hyvinki allapäiseks ja hiljaseks. Mä en halunnu ikävöidä tai ajatella suomea ja mun oli pakko saada puhuttua asiat läpi. Mä kerroin mun host äidille miten asiat oli ja hän lupas olla mun tukena kaikin tavoin ja tehdä parhaansa että mä kokisin itteni onnelliseks taas. Ihanaa huomata miten pelkkä asiasta puhuminen jonkun kanssa, joka on siinä, ja kuuntelee, voi auttaa jo huomattavasti.

Kyse ei siis oo siitä ettenkö mä olis onnellinen täällä, päinvastoin. Mä en halua lähteä kotiin mutta jossakin vaiheessa sitä vaan tulee vaihe jollon mikään ei toimi ja jopa pieninkin asia saattaa vaikuttaa niin ylitsepääsemättömän vaikeelta. Mutta vaihtovuosi on täynnä ylä-ja alamäkiä. Hankalempia kuin mä kuvittelin, mut ei niin vaikeita etteikö niistä pääsisi yli. Jokaseen uuteen päivään kannattaa mennä aina ilosella ja positiivisella asenteella ja nauttia niistä pienistä asioista joita on :)

Nyt asiat on paremmin kuin hyvin. Naurua ja hymyä on riittänyt! Skypettelyä mun parhaiden kavereiden kanssa ja eilen mun host äiti lähetti mulle viestin, että mun kohta jo kuukauden odottama paketti suomesta on tullut tänne Puerto Madryniin, whuu! Tänään käytiin se hakemassa ja paketti oli täynnä kaikkea ihanaa suomalaista karkkia mitä mä pyysin lähettämään mun perheelle maistiaisiks (ja mulle) ja olihan siellä ne mun kauan kaipaamat espanjankirjatkin!
Nyt on fiilikset korkeella ja oon onnellinen, siitä miten hyvin oon sopeutunu tänne mun uuteen perheeseen ja siitä kuinka ihania kavereita ja ihanan perheen omistan Suomessa, sillä he aina jaksaa piristää mua vaikka mikä olis!

best sister ever <3

kaverit osaa piristää XD

para todos mis amigos <3

Besos <3

Arkipäivää

Tässä nyt mun aikani kuluks ajattelin kirjotella mun yleensä normaalista arkipäivästä ja miten täällä yleensä vietän päiviäni. Otan mielelläni vastaan jotain ideoita mitä kirjottaisin koska huomasin tossa pari päivää sitten miten ekoilla viikoilla kirjottelin melkein joka päivä koska kaikki oli uutta ja jännää. Nyt täällä ollaan oltu jo yli kuukausi ja asiat alkaa mennä ainakin arkipäivisin tutun kaavan mukaan. Tai no tutun ja tutun, joka päivä on omalla hyvällä tavallaan erilainen.

Aamu alkaa sillä kun 6:45 kaikkien perheenjäsenten herätyskellot soi samaan aikaan, paitsi mun, sillä mä herään väkisinki siihen Alexandra Stanin - Mister saxobeat kappaleeseen joka soi toisella puolen käytävää... Ja koska halutaan nauttia kaikesta viimisistäkin unenrippeistä, ne torkku ajastimet soi viiden minuutin välein, tietenkin jokasella vielä eri aikaan :D

Mä oon valmiina jo 7:20 sillä laittautumiseen ei pahemmin mee aikaa. Sama koulupuku päivästä toiseen ja ihan naturalina mennään, meiän koulussa saa kylläkin meikata ja olla lävistyksiä sun muuta, mutta ei sitä vaan jaksa laittautua, aamuihmisiä kun tässä tosiaankin ollaan :D Aamupalaks otan jääkaapista hedelmän jonka syön sitte joku välitunti koulussa ku kerkiän.

Mun host-isä vie mut, mun pikkuveljen ja -siskon aina kouluun ja jos hyvin menee niin päästään lähtemään 7:30 kaikki riippuu siitä mihin aikaan mun sisko on valmis ja siitä herääkö mun 9-vuotias pikkuveli herätyskelloon.

Koulussa varttia vaille kaheksan soi kello ja kaikki luokat 1-6 asettuu jonoon koulun aulaan, kaikki on hiljaa (tai ainakin yrittää olla) ja taustalla soi argentiinalainen laulu, veikkaan kansallislaulua mutta never know. Laulun jälkeen noin kolme oppilasta menee jonojen eteen sanomaan uutisia mitä on tapahtunut viimeaikoina Argentiinassa. Sen jälkeen kaikki menee omiin luokkiinsa odottelemaan opettajaa. Vähän ennen kaheksaa luokkaan tulee niin sanottu luokanvalvoja joka laskee kaikki oppilaat ja jättää vihkonsa aineopettajalle. Tämä siis tapahtuu joka aamu ja iltapäivä. Itse opettaja saapuu noin kaheksalta.

Meillä on koulussa välillä kolmea ja välillä neljää oppiainetta per. päivä. Tunnit kestää sen 80 minuuttia joskus yli tunnin ja joskus vaan puol tuntia. En oo vielä ihan päässy kiinni tästä rytmistä. Valitsin tossa pari päivää sitten kuus oppiainetta joita opiskelen seuraavan puolen vuoden ajan ja joista saan arvosanan ; matikka, historia, liikunta, äidinkieli, englanti ja kemia. Noihin yritän sitten keskittyä tunneilla. Muut tunnit opiskelen niin paljon ku ymmärrän ja opetan mun kavereille suomea ja he mulle espanjaa. Muutamaan kertaan oon kuullu rakkauden osoituksia käytävällä suomeksi :D
 Koulussa soi välituntikello joka soi aina kun tunti loppuu ja tunti alkaa. Ja välitunneilla sitten voi käydä kiskassa ostamassa karkkia, empanadoja, pitsaa taikka limsaa. Terveellistä tosiaan.

Tunneilla kännykän käyttö on kielletty ja mä taisinkin jo mainita siitä 5-10 minuutin rangaistus jutusta. Mulle oli ainakin tosi outoa että keskellä tuntia kukaan ei ottanu ees kännykkää esille ja kelloa kysyttiin yleensä aina vaan opettajalta. Opettajaa pitää aina katsoa silmiin puhuttaessa ja läksyt pitää tehdä. (Jotkut tekee jotkut ei, hehe) Tunneilla puhutaan, puhutaan ja puhutaan luokkakavereille mitä teki viimeviikonloppuna ja kaikki juorut kuulee juuri oppituntien aikana. Opettajat yleensä tulee mukaan tähän juoruamiseen ja muuhun puhumiseen ja he voi jopa  kesken tunnin vaan lähteä luokasta kahvitauolle ja tulla tunnin päätyttyä :D
Alhaalla pari kuvaa luokkatilasta ja koulun ympäristöstä.

Koulu loppuu kaikilla 10 vaille kaks ja sama aamurutiini käydään uudestaan läpi, jonot ja lipunlasku. Sen jälkeen jokanen lähtee koulusta odottamaan kyytiä kotiin. Mä meen mun siskon kanssa mun host-äitin kaverin kyydillä joka tulee aina myöhässä vähintään 15 minuuttia, jihuu. Ja pitää vielä mainita näiden ajotyyli. Kaasu pohjassa, ja hidastetöyssyistä ei tietoakaan. Siis vaikka niistä on varotukset niin niitä ei huomioida, pari kertaa on pää osunu kattoon :D Ja sen jälkeen kuski sanoo että "perdón perdón ja sama vauhti jatkuu.

Kotona ollaan siinä puol kolmen aikaan, ja ruoka odottaa aina valmiina pöydässä, ihanaa. Lounaan ja tv:n katselun jälkeen alkaa päivän paras osuus nimittäin siesta. Mä ja mun sisko otetaan yleensä aina pienet päikkärit. Hyvällä tuurilla nukutaan pari tuntia joskus taas ei yhtään, sillä maanantaisin ja keskiviikkosin on liikuntaa koululla ja sen jälkeen mennään aina salille. Se salilla oleminen on kyllä sellasta peppu, pakara, vatsa treeniä. Tomaattina mennään koko puol toista tuntia XD Tiistaisin ja torstaisin on tennis tunnit mun kaverin Pian kanssa joten tekemistä riittää aina koulupäivän jälkeen. Joskus kun ei oo mitään tekemistä niin leivotaan mun siskon kanssa. Alhaalla kuvaa meidän upeasta omenapiirakasta!

koulun liikuntatunnit on aina yhtä juhlaa xd

Illallista syödään yleensä puol kymmenen aikoihin ja istutaan pöydässä vähintään tunti jutellen niitä näitä. Ja pöydästähän ei saa poistua ennen kun kaikki on syöny eikä ruokailua saa myöskään aloittaa ennen kun kaikki on paikalla. Meiän perheessä isä aina ruokailun jälkeen lähtee sitten pöydästä ja me naiset laitetaan kaikki lautaset yms. muut pois pöydästä. Jotenkin tulee sellanen "nainen kuuluu keittiöön" tunne :D

Illallisen jälkeen oleskelen vielä hetken mun siskon kanssa, katellaan telsua ja autan mun pikkuveljeä englannin läksyissä. Omat läksyt teen sitten siestan aikaan, mutta harvemmin mä läksyä saan, porque no hablo español jajajaja :D Nukkumaan meen siinä 12 aikoihin ja aamu alkaa taas samalla rutiinilla.

Viikonloput on erilaisia sillä yleensä perjantaina ja/tai lauantaina lähetään ulos ja takasin tullaan vasta aamulla. Päivisin nukutaan pitkään että illalla jaksaa taas mennä! Sunnuntaisin ollaan perheen kesken ja meille tulee yleensä silloin mun host perheen tuttavia syömään. Yhdessäoloa on siis paljon, ei valittamista!

Mä lähden nyt lenkille että saan vähän muuta ajateltavaa kun on tapahtunu niin paljon, mutta onneks huomenna alkaakin kauan odotettu pidennetty viikonloppu!

Besos <3

Ensimmäinen kuukausi takana

Eilen tuli tosiaan täyteen mun ensimmäinen kuukausi täällä Argentiinassa! Ja hengissä ollaan, osa meinaan luuli mun tulevan heti parin viikon jälkeen maitojunalla kotiin, mutta kauheeta tuottaa pettymys, mä en täältä ajatellu tulla kotiin vielä pitkään aikaan. Tosi moni sanoo että, ensimmäiset kuukaudet on pahimmat, uusi kieli, ympäristö, perhe ja kaverit. Helposti mä oon ainaki mun mielestä tänne sopeutunu eikä mitään pahempia ongelmia oo tullu vielä ainakaan vastaan. Pari kertaa on ollu ikävä Suomea ja kavereita siellä, mutta sekin helpottaa ku puhuu asiasta. Voi tosin olla että seuraavat pari kuukautta tulee olee vaikeita, mutta ei ressiä.  Nyt just oon vaan kiitollinen mun vanhemmille että mä sain tälläsen upeen tilaisuuden lähtee ja kokee jotain aivan uutta toiselle puolelle maapalloa! Ja samalla myös onnellinen et lähin tänne monen katumus fiiliksen jälkeen, korostaen vielä sanaa once in a lifetime!

Mistäs sitä sitten kirjottais, mitään kauheen ihmeellistä ei oo tapahtunu, paitsi koulussa mun luokalla on yks poika, joka ei oo tosin ihan mun makuun, ja se yks tunti tuli sitte mun viereen istumaan koska mun kaveri oli sinä päivänä kipee. Hän sitte tarjos mulle karkkia ja ystävällisesti sanoin että ei kiitti en mä halua. Viiden minuutin jankkaamisen jälkeen hän tajus lopettaa ja anto sen karkin mun siskolle. No sitten hän otti sen taskusta uuden karkin ja "huomaamattomasti" työnsi sitä mun pulpetille. Ja koko tunnin ajan hän koitti työntää sitä karkkia lähemmäs ja lähemmäs mua. Mähän en sitä karkkia halunnut niin heti ku se poika käänsi päänsä ni mä fiksuna "vahingossa" heilautin kättäni ja se karkki hävis lattialle niin että se poika luuli et mä olin syöny sen :D Kummiskin tää kyseinen poika koittaa lähennellä koko ajan ja yht'äkkiä ku sä käännät selkäs ni se on sun takana, creepy.

 Kävin myös maksamassa tällä viikolla mun koulumaksun mikä oli 650 pesoa eli noin 95 euroa? En tie yhtään onko toi summa paljon vai vähän koska Suomessa en käy yksityiskoulua, onneks, meinaan noi samanlaiset koulupuvut jokasella ei oo ihan mun juttu. Oon myös joutunu lukee tosi paljon kirjoja, tosin vielä onneks englanniks pikkuhiljaa pitää niitä espanjankielisiäkin kirjoja alkaa lukemaan.  Ja eilen meillä oli testi zombeista meiän äidinkielen tunnilla. Mä sitten vedin päästäni esseen zombien historiasta ja ulkomuodosta. Ja tietenkin just mä luin sen ääneen koko luokan edessä :D

 Ootte varmaan huomannu mun puhuvan tosi paljon täällä blogin puolella ruuasta, no mutta ei voi mitään koska täällä on pakko syödä kaikkea mitä Suomessa ei oo. Tai se on ainaki mun yks nykyisistä tekosyistä :D Mutta en mä koko ajan pelkästään syö, don't you worry, meinaan edellispäivänä, torstaina olin mun vaihtarikamun Pian kanssa meiän ensimmäisellä tennistunnilla! Ihan sairaan kivaa, vaikka mä sitä palloo löinki kattoon ja seinille. Loppuukohti onnistus onneks paljon paremmin. Nyt oon ettimässä futisjoukkuetta koska en millään haluis lopettaa sitä, sillä ehtisin mä sitä pelaamaan Suomessa melkein kymmenen vuotta. Tosin mun yks luokkalainen, Maxi sanos että voin tulla niitten joukkueeseen pelaamaan! Mutta saa nähdä meenkö mä sinne poikien joukkueeseen sitten :D Kyllä joku uuskin urheilulaji ois kiva alottaa ja kokee jotain ihan uutta.

Ruuasta puheen ollen, leivoin tiistaina mun host perheelle mutakakun koska mun sisko oli italian tunnilla eikä oikee ollu muutakaan tekemistä. Ja Suomessakin tykkään leipoo vapaa-ajalla aina sillon ku mulla on aikaa. Mitään varsinaista ohjetta mulla ei ollu ni vedin sitte googlesta jonkun reseptin. Kakku onnistus hyvin, vaikka sovelsin sitä ja lisäsin kaikkia omia aineksia, koska tällä mun host perheellä ei ollu pahemmin mitään tarvittavia ainesosia. He tosin oli ylpeitä mun kokkaustaidoista ja halusivat tietää millon teen uuden kakun. Mun host isä jopa kysys mun reseptiä. En kehdannu sanoa että googlesta vaan repäsin ensimmäisen joka tuli vastaan :D

Nainen keittiössä, hehee

Kokkaamisen huono puoli...

Lapussa lukee että, "Guarden 1 pedacito para Flor y Suvi por favor" Suomeksi, pyydettiin kiltisti että jos meille jätettäis vähä mutakakkua, vaan toisin kävi. Jäjellä oli vaan lappu  :D

Eilen, perjantaina ehtisin istua puol tuntia kotona, sillä ohjelmaa oli koko päiväksi. Me käveltiin ja käveltiin ja käveltiin. Keskustasta kaverille ja edestakasin joka suuntaan, rannallakin käytiin (ja mä turistina bongasin valaita joka toinen sekunti). Nää ei varmaan itekkään tiiä mihin ollaan aina menossa kunhan vaan kävellään paikasta A paikkaan B. Ja se ois ihan okei jos nä viel kävelis mun vauhtia, mutta ei. Mä joudun suurinpiirtein hölkkäämään että pysyn ees jotenki perässä :D Illalla/yöllä lähettiin bolicheen eli baariin. Ikäraja täällä on kaikkiin 18-vuotta mutta kukaan ei sitä pahemmin noudata. Ei ollu kyl mikään mun lemppari illoista, sillä siellä bolichessa mun takana tanssi hyvin tukevahko nainen ja tunnelma oli muutenki vähän liian ahdas verrattuen kahteen muuteen viikonloppuun. Miinuksena viel se, että kuuden aikaan käveltiin Puerto Madrynin keskustassa etsien taksia koska kukaan ei jaksanu soittaa. Onneks sentään läheinen leipomo oli auki ni saatiin jotain ruokaa. Puol seiskalta saavuttiin meille ja siitä asti oon nukkunu, heräsin vaan lounaalle ja sen jälkeen mentiin takas nukkumaan mun siskon kanssa. Ihan chillisti vaan mennään, saa nähdä mitä kaikkee keksitään vielä illaksi!

Terkkuja sinne Suomeen!

 

las chicaaas!

Besos <3

Dance until the sun comes up

Tässä taas vähän kuulumisia viime päivistä. Pahoittelen jo heti alkuun tekstin määrää, hups.

Perjantaina koulun jälkeen chillailin mun siskon ja sen kavereiden kanssa täällä meillä ja tyypillisesti mun perheen perjantaihin kuulu myös isän tekemää ihanaa pitsaa ja leffan katselua! Ihanaa tää yhteenkuuluvuuden tunne joka tääl tulee, kaikki asiat tehään yhessä ja ruokapöydässä voidaan istua monta tuntia vaan jutellen niitä näitä!
Lauantaina mä sitte nousin jo yhdeltä kokkailemaan host isän kanssa lounasta, tai siis hän kokkas mä toimin makutuomarina :D Ei se oikeen luottanu mun kokkaustaitoihin miksiköhän hmm....tosin mä lupasin joku päivä kokata jotain suomalaista, varmaa iha perunamuusia jos sitäkää osaan tehä :D No mutta tosiaan, lounaan jälkeen kattelin mun lempparisarjaa ga:ta (Grey's Anatomy) joka tulee joka päivä just sopivasti siestan aikaan ja vielä espanjankielisellä tekstityksellä!
Neljän aikoihin lähdettiin Florencian (sisko) kanssa ulos keskustaan ja sen jälkeen päädyttiin mein kaverille tekemään illallista ja kattomaan hänen mumminsa kanssa simpsoneita :D Kymmenen aikoihin päästettiin mun kaverin mummi nukkumaan ja lähettiin takas meille laittautumaan illan pippaloita varten. Vaatekrisiin sun muun jälkeen soitettiin taksi hakemaan meiät. Ja mulle tuli yks kamalimmista awkward tilanteista, sillä mun host vanhemmilla oli vieraita meillä viettämässä iltaa empanadojen ja viinin kera ja kun me mun siskon ja mein kavereiden kanssa venattiin taksia siinä sisällä  niin mun host isä sitte huusi että "Moikka" ja samalla näytti että pusu poskelle (koska täällähän on tapana antaa se poskipusu aina tavatessa ja lähdettäessä). Mun sisko sitte meni hyvästelee ne kaikki vieraat ja sen vanhemmat ja mä tönkkönä jäin seisomaan siihen ovelle mein kahen kaverin kanssa, koska en tienny että oisko munki kuulunu käydä hyvästelemässä kaikki vieraat + vanhemmat sillä oonhan mä tavallaan perhettä mutta mutta, vaikeeta tää vaihtarina oleminen. Jälkeenpäin asia ei tuntunu enää niin isolta mut koko aja tulee vaan eteen valintoja eikä tiiä miten pitäis toimia.
 Kummiskin, pippalot meni mun mielestä tosi kivasti, tutustuin tosi moneen uuteen ihmiseen, puhuin/sönkötin espanjaa lähes jokaselle ja tanssin tanssin ja tanssin! Suomessa harvemmin tulee tanssittua niinkää paljoa, mutta siinä tanssilattialla kaikki vaan vetää ihan fiiliksellä! Ja ettei ilta ois iha täydellinen ni täytyy mainita et koko paikassa oli tasan yks vessa missä ei ees ollu ovea :D No mut joo, mukavaa oli, lukuunottamatta sitä et mun kaverit yritti parittaa mua joka toiselle vastaantulevalle jätkälle :D
Anyways siinä noin kuuden aikaa taksii venailessa jalkojen särkiessä ja kylmyydestä huolimatta tunne oli mitä mahtavin! Ja kun päästiin vihdoin kotiin niin syötiin vähän aikanen aamupala dulce de lechen kera. Koko illan/yön jälkeen uni kyl maistus paremmin ku hyvin!

yo, Mai, Luz y mi hermana Florencia

Sunnuntaina nukuttiin pitkään ja heräsin vasta lounas aikaan. Kattelin telsua ja hengailin ihan kotona, ja keräilin voimia mun seuraavaan kouluaamuun, mitä todellakin tarvittiin. Sillä nykyisin aina koulun jälkeen päätä särkee enemmän ku paljon ja voimat on ihan lopussa. Osa syy voi olla se ,että yritän keskittyä tavallista enemmän opiskeluun ja totutella tähän uuteen kieleen niin vähemmästäkin sitä tuntee olonsa ihan väsyneeks.
Tosin nykyään oon jo vähän ylpeempi mun espanjantaidon kehittymisestä koulussa, sillä vaikka mä en kaikkee osaakkaan sanoa ni ymmärrän jo aika paljon. Ja oon myös sanonu mun kaikille kavereille, että puhuu mulle espanjaa nii paljo ku mahollista, sillä ennen he yritti puhuu mulle vaan enkkua koska tajus et mä vastasin joka kysymykseen vaan "Si si". Nyt asiaan on tullu jo muutos ja joka päivä ku oppii jotai uutta ni se positiivisuus vaan kasvaa!
Mutta ei tää kaikki aina oo ollu ihan niin helppookaan. Välillä meinaan on tullu päiviä kun murehtii kaikkia asioita Suomessa muunmuassa kavereita, vapaa-aikaa sun muuta, mutta lupasin että tästedes yritän keskittyä mun nykyseen elämään täällä, sillä mulla on vielä paljon aikaa Suomessa mutta vaan vuos täällä!

suomi tytöt Cordobassa! ikävä <3

Besos <3