En el campo de Buenos Aires & 200 días acá

Anteeksi tästä huiman nopeasta kirjoitustahdista, jotenkin sitä vaan ei oo ollut intoa tulla istumaan tietokoneen ääreen ja vaan kertoa, kirjoitella ja jakaa kuulumisia, paljon helpompaa olisi vaan puhua mitä kaikkea tapahtuukaan eikä vaan kirjoitella sivujen pituisia tekstejä.
 Parin päivän päästä on jo takana 200 päivää, apua miten se aika meneekin näin nopeesti! Vaikka toi lukumäärä mua kauhistuttaakin, ja ainakin vielä enemmän se jäljellä olevien päivien määrä, niin pitää vaan nauttia siitä mitä kaikkea on jo saanut kokea ja kuinka paljon tuleekaan vielä kokemaan, hymyssä suin aiotaan tämä vaihtovuoden loppupuoliskokin mennä :)

Tosiaan, piti kertoa siitä meiän camposta tuolla Buenos Airesin provinssissa jossa oltiin 25.12 - 5.1, oli aivan upee reissu ja luultavasti mennään sinne myös tän vuoden aikana uudestaan. Ainut miinuspuoli oli 40 hyttysenpistoa käsissä, joista vieläkin arvet ja 10 tunnin automatka, minähän kun en autossa saa oikein nukutuksi... 

Lähdettiin heti 25 päivä joulun jälkeen ajamaan ; host isän & äidin, siskon ja veljen kanssa, ja saavuttiin noin 9 aikoihin ja oli kyllä aika väsynyttä porukkaa kun oltiin vihdoin perillä. Tutustuin host isän isään ja vielä heidän 90-vuotiaaseen isoisän äitiin! Syötiin perinteisesti asadoa, asadoa ja asadoa melkein joka päivä :D

Tässä vähän kuvia koknaisuudessaan meidän camposta ja en muista tarkalleen sitä hehtaari lukumäärää mutta sitä oli paljon! Lukaanmukien monet pellot ja koko ympäristön.

Päivät tuli ja meni, uusivuosi mukaan lukien, enimmäkseen aikaa vietettiin uima-altaalla, mönkijän kanssa ajelemisella, leffojen katselujen merkeissä ja sun muuta. Käytiin myös moikkaamassa siskon kanssa mun yhtä parasta kaveria Jenniä Tandilissa, joka on siellä vaihto-oppilaana, ollaan nähty jo tosin aikaisemminkin kun Jenni tuli tänne Puerto Madryniin joulukuun puolella, ihana puhua taas Suomea ja espanjaa sekaisin kun joku ymmärtää, haha :D Tandil on onneksi tosi lähellä meiän campoa ja bussilla sinne kesti noin kaks tuntia ja 46 pesolla eli alle kymmenellä eurolla. Shoppailtiiin, tutustuin Jennin perheeseen ja käytiin maailman parhaimmassa jäätelöpaikassa!! Oi että kun sellasen sais Suomeen. 

Jenni tuli vielä meiän campolle yhdeksi yöksi ja seuraavana päivänä oli kamalan surulliset hyvästelyt bussiasemalla :(

Seuraavat kuvat meiän campolta ja miten me niitä päiviä siellä vietettiin!

Mate hetki altaalla

Jenni hyvästely :(

Viimisinä päivinä mentiin vielä maissipelloille, ja kuvailemaan lampaita, lehmiä ja haikaroitakin löytys! Kunnon luonnonkeskellä oltiin kun ei kunnollista nettiäkään ollut :D Ja kaikki siis kuului tähän heidän campo alueeseen, siellä ois voinu tehdä futiskentiiä sun muita kun tilaa oli niin järkttävästi! Mun host isä siis on kiinnostunut maanviljelyksestä ja hänen isänsä myös, elikä miehet vaan työskentelemään tuonne campolle sillä aikaa kun me muut nautittiin auringosta ja rentoutumisesta :D

Tohon autoon liittyy mukava tarina mitä meille kävi siskon kanssa, toi on siis vanha ambulanssi ja ostettu jostain Euroopasta ja Florencia (sisko) päätti sitten lähteä ajamaan ton auton kanssa ja mä viisaana halusin mennä mun 16-vuotiaan siskon kyytiin... No minä täynnä intoa istuin etupenkille hänen viereen ja en saanu laitettua turvavyötä tai ovea edes kiinni, kun se auto lähti jo menemään täyttä vauhtia takaperin eli siis suomeksi varmaankin sanan peruuttaminen ? Kummiskin, loppu hyvin kaikki hyvin ja auto törmähti tuota isoa puskaa päin. Siinä mä ehtisin jo tekee välikuolemaa monet kerrat kun host isä huutaa samaan aikaan että "pysähtykääää". Jälkikäteen sitä on hyvä nauraa, koska kellekkään ei mitään sen kummemmin tapahtunut, tosin tämän jälkeen lähdettiin ajamaan vielä samalla kyseisellä autolla pelloille, tällä kertaa ilman mitään vahinkoja :D

Oli tosi ihanaa olla siellä campolla ja tultiin myös paljon läheisemmiksi koko perheen kanssa! Ja ihanaa kuulla kun joku taisi mainitakin että sovin tänne perheeseen aivan täydellisesti :) Tosin, oli se ihanaa palata kotiin tänne Madryniin, omaan sänkyyn ja tuttuihin maisemiin!

Besos <3

PUOLIVUOTTA

Holaa!
Pari päivää sitten, 12.1 tuli täyteen puolivuotta täällä Argentiinassa! Miten se aika meneenkään näin nopeesti? Puolivuotta sitten hyvästeltiin itku silmissä läheiset ja matkustettiin kohti tuntematonta, tuntuu kun tosta päivästä ois vaan hetki, ja vastahan mä tänne saavuin. Ensimmäiset kuukaudet oli helppoja, tai no helppoja ja helppoja, uusi kieli tietenkin vaati paljon opiskelua, mutta en ottanut siitä niinkään stressiä vaan omalla ajallani opin sen mitä opin, onhan tässä koko vuosi aikaa. Nyt kun puolvuotta on takana, haikeet fiilikset on saapunu pikkuhiljaa. Itkeäkkö onnesta kun pian näkee rakkaat Suomessa, vai surusta kun joutuu jättämään kaiken tämän taakseen ja milloin sitä näkeekään seuraavaksi, en tiedä.  Takana on enemmän päiviä, mitä on jäljellä.

Tähän puoleen vuoteen on mahtunut tosi paljon, oon kasvanut, oppinut, nähnyt ja kokenut aivan uutta! Alkanut arvostamaan enemmän mitä kaikkea mulla onkaan siellä Suomessa ja ihannoimaan koko Suomen maata miten hyvin asiat siellä onkaan. Varokaa vaan, täältä tulee ihan uusi ihminen sitten heinäkuussa! Ei vaiskaan, joku tajuaa nämä asiat kotona, ja minä lähdin näinkin kauas etsimään itseäni ja niinhän sitä sanotaan että "vaihtovuosi ei ole vain yksi vuosi sun elämässä, vaan elämä yhdessä vuodessa" ja tohon lauseeseen mä voisin samaistua täysin.

Campon jälkeen palattua on tapahtunut vaikka mitä, miljoonia rantapäiviä, palamisen seurauksena, joululahja paketit suomesta, paljon kehuja mun kehittyneestä espanjasta, elokuvissa käyntiä (paranormal activity 5 kamala), aamu kahdeksaan asti tanssimisia, urheilua, skypettelyjä ja vaan rennosti ottaen näin kesälomalla!

Tasan puolvuotta sitten otettu kuva rakkaan isin kanssa lentokentällä! Ja hyvää myöhäistä syntymäpäivää sinne suomeen, toivottavasti paketti saapuu perille :)

Äiti innostui lähettämään tänne asti vähän joululahjoja, hehe. Toinen paketti perheelle ja toinen mulle, ihan reilua ettenkö sanois x) Alhaalla jotain kuvia mitä kaikkea saatiin, en kyllä tiedä mitenkään miten saan kaikki tavarat täältä sinne Suomeen tuotua, taidan jättää tänne vähän tavaraa joten ainakin yksi syy palata ;)

Mun host perhe on ihan rakastunu kaikkeen muumi tavaraan!

Suklaa kärsi ulkoisesti mutta ei onneksi muuten x)

 Tässä alhaalla vähäsen lahjoja mitä mun host perhe sai, Julia karkit ja piparkakut on kova sana ja ne meni jo heti! Nyt mua painostetaan jo leipomaan piparkakkuja täällä, saa nähdä osaanko :D

"Kiitos perhe Eela" Terveisin host äiti :)

Siinä mun kasa karkkia odottaa telkun vieressä, kukaan ei noista sukulakuista välittänyt vaikka koitin syöttää niitä jokaselle. Tasan yks tykkäsi ja hänkin vaan siitä sisäosasta :D

Miks näitä ei ole suomessaaa :(

Victorian kanssa leipomassa suklaakakkua, suklaanpalasista ja sitruunalla, loistava yhdistelmä, vaikka vähän paloikin!

Katsokaas mitä mä bongasin Argentiinan rannalta, marimekon tavaraa! Vähän hämmästyin itsekin, että hetkonen missä maassa sitä nyt ollaan.
Oon täällä nyt kahtena kertana todistanu kun joku henkilö saa sairaskohtauksen tai tullut ambulanssi paikalle. Viime kerta tuolla kyseisellä rannalla, eikä kyllä ollut mukavaa katseltavaa, onneksi kaikki luultavasti meni hyvin ja tämä nainen saatettiin sairaalaan!

Lauantaina ulos lähtiessä, ja täällä tarkenee jopa koko yön ilman takkia!
 Aamukuuden auringonnousu on muuten aivan ihanaa katseltavaa, sillä täällä näin kesäaikaan aurinko nousee hyvin aikasin ja laskee tosi myöhään!

Tänään oltiin rannalla aamu yhdestätoista ilta seitsemään asti ottamassa aurinkoa, ja tuloksena kaksi tomaattia. Oi kyllä, en vieläkään ole oppinut käyttämään tarpeeksi vahvaa aurinkorasvaa, ehkä ensi kerralla... Käytiin myös syömässä lounasta siskon kanssa ravintolassa, ja oli kyllä hyvää! Ton pitsan jälkeen pari ylimäärästä lenkki kilometriä oli tarpeellisia :D

Pitänee vielä mainita kun tulin kaverilta kotiin taksilla niin tämä taksikuski alkoi höpöttelemään mulle ranskaa, hänen harmikseen sanoin että en puhu ranskaa ja sen jälkee alkoi kommunikointi espanjaksi. Hän kehui mun espanjaa, että miten hyvin mä sitä nykyään puhunkaan, sillä muisti kun mä ensimmäisinä kuukausina tänne saavuin niin olin ollut tämän saman kyseisen taksikuskin kyydissä enkä puhunut/tajunnut melkein mitään :D Ihana kuulla tällästä palautetta kun itse sitä välillä luulee että on jumittunut paikoilleen tän kielen kanssa!

Ja rakkaat siellä Suomessa, kirjotin teille 30 joulupostikorttia, joista mikään ei vielä ole saapunut perille, noh toivotaan parasta että ens jouluksi sitten! Joten älkää pelätkö, en mä ole teitä unohtanut, hyvää kannattaa odottaa x)

Besos <3