Jotkut ihmiset Suomessa varmaan pitää mua tosi itsekkäänä kun mä sanon että mä en voi palata tai ylipäätäänsä haluais palata. Musta vaan tuntuu tosi syylliseltä jättää mun sisko tänne ja tää perhe, meistä kun on tullu erottamattomia päivä päivältä enemmän. Tottakai haluan nähdä kaikki rakkaat siellä suomessa, isovanhemmat, mökkeillä ja nauttia kesästä, mutta on vaan niin vaikeeta vaihtaa rutiinit tän vuoden jälkeen ja palata siihen elämään jonka vuosi sitten jätti.
Tässä vielä kuvia mun viimisten päivien kuulumisista, eli itkemisistä lähestulkoon joka päivä, noh vielä on pahin edessä, kyllä mä tästä uskon selviäväni, en vaan tienny että tää tulis ikinä olemaan näin vaikeeta.
Koulussa olin tosiaan vielä perjantaina käymässä ja moikkaamassa viimisiä opettajia ja kavereita. Itkin varmaan ton koko päivän silmät punasena, muut koulun oppilaat oli ihan hämmillään kun koko mun luokasta kuulus itkun ääniä vaan. Myös mun sisko oli tehny mulle tollasen "suvi en argentina" kirjan, jossa on kuvia siitä päivästä kun mä saavuin tähän nykyhetkeen asti. Lopussa on kirjeitä mun opettajilta ja luokkalaisilta, oon lukenu kaikki miljoonaan kertaan läpi ja miettinyt että miks kaiken pitää loppua niin nopeasti, mihin ne kaikki päivät on kadonnut ?
Mun järjestön täällä, järjestämä läksiäisjuhla viime viikolla. Kakkua tullu syötyä joka paikassa ja itketty, sitä nää viimiset viikot on ollu! Muistan kun saavuin ja käytiin tuolla toimistolla mun host perheen kanssa ja sisko käänsi kaiken mulle enkuks, olin varma että en ikinä tuu puhumaan espanjaa sujuvasti. Ja tässä sitä nyt ollaan, vähän aikaan kirjotin meidän koulun lehteen artikkelin mun vaihtovuodesta ja tekstiä tuli monta sivua, oon kyllä ylpeä itsestäni täytyy myöntää!
Argentiina voitti futispelin joten voitte kuvitella sitä mellakkaa tuolla keskustassa haha, kaikki ihan innoissaan ja huudot kuuluu meille asti vaikka asun aika kaukana. Voin vaan kuvitella mitä tapahtuu jos ja kun Argentiina voittaa MM-kisat x)
Viime lauantaina oli viiminen asado ilta, jossa oltiin meidän perhe ja tämän saksalaisen Pian perhe. Syötiin yhdessä, katsottiin futismatsia ja herkisteltiin miten nopeasti tämä vuosi onkaan mennyt. Myös mun perhe sanos että he haluis mut tänne pidemmäksikin aikaan, ja jos kaikki vaihtarit on kuten minä niin ehdottomasti lisää, tosin kuulemma olen korvaamaton, mun perhe on aivan ihana <3
Pia tosiaan lähti jo perjantaina, joten käväsin siellä hänen luonaan mun host äidin kanssa nopeasti. Juotiin matea ja syötiin facturoita, juteltiin kaikesta miltä tuntui saapua vuosi sitten ja miten ollaan muututtu. Oon niin kiitollinen että täällä Puerto Madrynissä en ollut ainoa vaihtari, vaan tiesin että oli aina joku joka käy samat tunnetilat läpi ja osaa samaistua kaikkeen mitä on tapahtunut.
Kävin superissa ostamassa "vähän" tuliaisia kotiin, tai voi olla että mä syön noi kaikki hetkessä! Meinaan kovasti sieltä kotoota on tullu sanottua että kaikki on liian makeeta, noh, parempi vaan jos kukaan ei tykkää :D
Viimistä kertaa lähdettin ulos siskon ja kavereiden kanssa, oli tosi haikeet fiilikset, mutta samalla pitää muistaa että kaikki loppuu aikanaan ja nyt on mun vuoro lähteä, ens vuonna toivottavasti tavataan Pariisissa, viimeistään ens vuoden jouluna kun mun kaverit valmistuu niin palaan. En tiiä miten tuun ikinä selviimään huomenna Buenos Airesissa kun sanon viimistä kertaa hyvästit siskolle...
Mun lento lähtee parin tunnin päästä Buenos Airesiin, sisko tulee saattamaan mua ja jäädään hänen mummin luo yhdeksi päiväksi vielä. Fiilikset tosi sekavat eikä musta tunnu yhtään siltä että oon lähtemässä, vaikka mun huone näyttääkin tyhjältä, kaks matkalaukkua oven edessä ja minä ja sisko itkien mun sängyllä.
Tuun kirjottamaan luultavasti vielä Buenos Airesissa pikasesti!
Besos, pian nähdään <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti