Liian sekavia tunteita

Ilta kymmeneltä ruuan jälkeen alan miettimään kuluneita päiviä, viikkoja ja kuukausia. Kuinka nopeesti se koko vuosi onkaan mennyt ? Ihan tosta noin vaan, oon tutustunu mulle nyt jo rakkaimpiin ihmisiin, luonut uusia muistoja, joita ulkopuolinen ei voi ymmärtää, sopeutunut uuteen kulttuuriin, elinympäristöön ja maahan josta mä en vuosi sitten tiennyt kuin pääkaupungin nimen, oppinut uuden kielen ja saanut mahdollisuuden kokea jotain näin suurta joka on muuttanut mua ihmisenä ja mun maailmankuvaa ylipäätäänsä.

Elämä ei aina oo niin yksinkertaista. Vuosi sitten, jos mulle oltais sanottu että oon tässä mielentilassa toisellapuolella maailmaa, jossa jokin niin tuntematon voi nyt tuntua mulle paikalta, johon mä haluan jäädä, oisin varmasti kieltänyt kaiken ja epäillyt miten toi edes olisi mahdollista.
Tuntuu varmaan ihan hullulta ulkopuolisen korviin miten niin lyhyessä ajassa sitä muuttuu, eikä tiedä enää minne mennä tai mitä tehdä. Voiko koti olla oikeasti kahdessa maassa samaan aikaan ? Sydän on siellä missä koti on, mutta jos ei tiedä mihin se sydän kuuluu ?

Mun lista ois aivan järkyttävän pitkä jos kysyttäisiin mitä kaikkea mulla tuleekaan ikävä. Ajatuskin siitä että en saa antaa poskipusuja päivittäin pikkuveljelle, host perheelle tai kavereille, kulkea samaa reittiä enää kouluun, istua siinä sen yhden tietyn ihmisen lähellä koulussa, palata aamuseitsemän aikaan kotiin jalat väsyneenä tanssimisesta ja maata sängyssä siskon kanssa selittäen miten päivä päivältä ollaan läheisempiä, ahdistaa mua. Oot luonut vuoden ajan itselles rutiineja joista nyt pitää luopua. Miten joku pystyy jättämään tän kaiken taakse, sehän on ihan mahdotonta.

Jokasella teolla ja tapahtumalla on tarkotuksensa, ainakin mun mielestä. Jostain syystä mulle ei löydetty perhettä Cordobasta vaan päädyin just tänne, tähän perheeseen ja tähän elämään. Musta tuntuu että oisin asunut täällä jo kauemmin.
Harva sitä oikeasti ymmärtää, ilman että lähtee maailmalle, kokemaan jotain uutta ja tuntematonta. Pelko on sallittua ja rohkeutta siihen tarvitaan jotta kestää surulliset päivät tai jopa viikot itkien koti-ikävää, ja lopussa itkien sitä, mitä se sana "koti" oikeasti tarkoittaa. Vahvuutta muistaa, että huonojen aikojen jälkeen tulee olemaan aina ikimuistoisempia päiviä niiden huonojenkin puolesta!

Onhan se ihanaa palata, nähdä rakkaat siellä Suomessa, mä en vaan uskalla sanoa sitä ääneen että pian tää kaikki on jo ohi.
 Jossain vaiheessa alkaa miettimään, mitä jos ? Mitä jos kaikki on muuttunut, mä olen kasvanut tai jokin ei enää tunnu samalta kuin ennen. Ristiriitasia tunteita tää koko vauhdilla kiitävä loppuaika on, sitä on turha kieltää.
 Jokaisesta hetkestä on nautittava ja luotava uusia muistoja, ilman pelkoa tulevasta. Välimatka ei mun mielestä erota ketään, jos oikeasti välittää. Aina voi palata, ja lopulta ymmärtää että kaikki loppuu aikanaan, koskaan ei vaan voi tajuta kuinka nopeasti se aika oikeasti meneekään, vasta kunnes on lentokoneessa katsomassa viimisiä kertoja niitä maisemia joita vuosi sitten ihasteltiin ekaan kertaan ja haikaillen muistoja viimevuodelta jotka vieläkin tuntuu kuin eiliseltä.

Besos <3

Läksiäiset

Helouuu!

Tässä nyt on tapahtunut vaikka mitä, ja tekemistä on vielä edessä, tuntuu vaan että aika ei millään riitä ja päivät vaan kiitää ohi. Mihin ne kaikki viimiset 349 päivää on menny ? 

Viimeviikolla torstaina hyvästelin yhden mun parhaasta kavereista Maxin, joka lähti Espanjaan talvilomille eikä palaa ennen kuin mä lähden. Kokoonnuttiin hänen luo syömään asadoa ja katsomaan futista. Voitte vaan kuvitella kuinka iso juttu se futis täällä Argentiinassa on :D 

Perjantaina olin ite puhunu mun kamuille että nähtäisiin yhdessä ravintolassa ja vietettäisiin mun läksiäisiä. Noh, mä tietämättömänä olin menossa kaverille siskon kanssa ja sieltä mukamas sinne ravintolaan, kunnes sain avattua tän kaverin talon oven ja siellä kaikki mun kaverit ja luokkakaverit huutamassa yhtä aikaa! Tais siinä itkettyä parikin kertaa, tulee vaan olemaan niin vaikeeta palata täältä, enkä ois uskonu että oisin tavannu näin upeita ihmisiä! 

Kuten viimekerralla jo kerroin niin olin ostamassa tätä argentiinan paitaa, mutta mun kaverit oli ostanut sen mulle ensin :D Nyt omistan siis Messin virallisen pelipaidan, se päällä on hyvä kannustaa täällä, ja myös Suomessa Argentiinaa voittoon!

Noh mites tässä muuten, viimisiä kolmeatoista päivää vietetään ja huomenna viiminen koulupäiväkin. Opettaja teki mulle kakun, koska ei enää tulla olemaan samalla tunnilla. Jotenkin täällä Argentiinassa opettajilla ja oppilailla on tosi läheinen suhde ja kaikki tuntee toisensa tosi hyvin!
Koitan tulla tässä viimisillä viikoillani kirjoittelemaan, tosta pohjosen matkasta josta mun piti laittaa kuvia ikuisuuksia sitten, ja muutenkin viimisten viikkojen fiiliksistä :)
Nopeasti koko vuosi on mennyt enkä oikeesti voi uskoa että tää pikkutytöstä asti oleva haave on nyt parin viikon päästä jo ohitse ? Pitää nyt nauttia siitä mitä on jäljellä, aina voi palata, ja niinhän mä aionkin!

Besos <3

Cumpleaños de Flor

Holaaa!

Perjantaina tosiaan juhlittiin mun siskon synttäreitä täällä kotona meiän kavereiden kanssa. Kokkailtiin siskon kanssa muffineja ja pari kookos dulce de leche kakkua, joita varmasti tuun tekemään Suomessa! Meitä oli noin 30 joten aika säätäminen ja siivoominen siinä sitten lauantaina oli, mutta kaikki onnistus hyvin! Tässä nyt jotain kuvia tolta illalta :)

Annoin mun siskolle lahjaksi yhden paidan ja meistä kehystetyn kuvan, joka nytkin tossa siskon pöydällä on <3

Masentaa ajatella että enää kolme viikonloppua täällä jäljellä ja Suomi kutsuu. En tuu ikinä selviimään hyvästeistä. Ollaan tosi monien kanssa nyt lähennytty ihan hirveesti ja ajatus lähdöstä ahdistaa vaan päivä päivältä enemmän, vaikkei sitä sais sen enempää miettiäkkään. Kyllä sitä aina tuolla takaraivossa tulee mietittyä ja laskettua päiviä, haluisin vaan yhdistää mun Suomi elämän ja tämän Argentiina elämän yhteen niin kaikki olisi loistavasti!

Argentiina tosiaan voitti äskösen futispelin ja nyt vaan odottamaan seuraavaa lauantaita kun pääsee kannustamaan Argentiinaa voittoon uudestaan! Messin pelipaita on jo tilauksessa ja voin luvata että täällä se jalkapallo kulttuuri näkyy tosi tosi selvästi. Jokaisessa talossa liput roikkumassa ikkunoista ja kaupoissa myydään kaikenlaista futiskamaa! Pelipäivänä varsinkin kokoonnutaan isolla porukalla kannustamaan omaa maata voittoon ja koulussa katotaan pelejä myöskin, vaikka ei olisikaan Argentiina pelaamassa. En tosiaan amlta odottaa että ite pääsen pelaamaan futista Suomessa!!

 Ihanaa olla täällä <3

Besos <3

Puerto Pirámides

Holaaa!
Tosiaan viime viikonloppuna lähdettiin Puerto Pirámidekseen mökkeilemään mun host perheen ja yhden toisen tuttavaperheen kanssa, tarkotuksena oli juhlistaa host äitin syntymäpäiviä :) Oltiin edellisenä iltana perjantaina leivottu sitruuna- ja kookospiirakkaa jotka onnistus tosi hyvin! Kokkaillaan täällä aika useesti, mikä on vaan hyvä asia tulevaisuuden kannalta :D

Olitiin valittu just sopiva viikonloppu ulkoiluun meinaan aurinko paisto ja tarkeni olla pelkällä t-paidalla vaikka talvi alkaa jo tässä parin viikon päästä! Tai musta 17 astetta on kylmä ja suomessa varmaankin lämmin haha
Oltiin asuntovaunulla ja leiriydyttiin yhdelle rannalle ja sieltä sinne "mökille". Ei se nyt niinkään mikään mökki ole, niinkun Suomessa oon tottunut, mutta nautittiin yhdessäolosta, käytiin ravintolassa syömässä ja valvottiin melkein koko yö niinkuin täällä Argentiinassa on tapana :D

Sunnuntaina palattiin kotiin, koko päivä meni vaan rennosti leffoja katsellen. Nyt kun mun koeviikko on ohi, on tosi helpottava fiilis kun tietää että ei pidä enää lukea niin paljoa, eikä pitäis olla enää kokeitakaan mulla jäljellä! Opiskelin kyllä tosi paljon ja sain jopa äidinkielen kokeesta kympin, siinä opettaja antos kehuja ja olin kyllä itekin tosi ylpeä että sain kirjotettua espanjaks kolme sivua kaikista Aristotelestä ja Platonista, plus parista kirjasta joita tuli luettua!

Kotiinpaluuseen noin kuukausi ja tosi haikeet fiilikset kun koulussakin ihmiset jo alkaa laittamaan surullisiksi. En ois ikinä uskonu että vuodessa ehtii kiintymään näin paljon ihmisiin! Ja hyvästelyt tulee olemaan vaikeet koska ei oikeesti tiiä millon sitä seuraavaksi nähdäänkään. 

Mun mielestä tää vaihdon loppuvuosi on ollut tosi paljon onnistuneempi ja huomaan sen päivä päivältä enemmän kuinka paljon nautin tästä elämästä täällä! Välillä tietenkin ärsyttää mutta se nyt kuuluu elämään muutenkin. 

Ens viikolla vuorossa siskon syntymäpäivät joita ollaan kovasti järjestämässä, toivottavasti onnistuu! Niistä lisää myöhemmin :) 

Terkut Suomeen!

Besos <3