Far away from home

Viime viikonloppuna se iski. Nimittäin ikävä. Ikävä Suomea, perhettä, kavereita ja kaikkea mahollista. Vapautta, suomalaisia perinteitä ja ikävä sitä miten mulla ei koskaan ollu vapaa-ajalla tylsää ja aina oli joku kenelle soittaa. En saanu tehtyä mitään. Makasin sängyssä, kuuntelin musiikkia ja vaan olin. Kaikki tuntu jotenki epätodelliselta ja vaikeelta. Täällä mä oon seuraavat 11 kuukautta. Apua.

Noi tunteet säilys melkein koko viikonlopun. Kunnes lauantai illalla mun sisko tuli puhumaan mulle ja kysy mikä mulla on ja että onko kaikki hyvin. Me sitten puhuttiin kaikesta taivaan ja maan väliltä ja olo muuttus heti paremmaks ja mun sisko lupas viedä mut leffaan ja rannalle heti seuraavana päivänä että saisin ajatukset ees hetkeks muualle, kyllä toimi.
Sunnuntain lounaalla mun perhe oli tehny mun lemppari ruokaa että tulisin vähän ilosemmaks, sillä he oli huomannu kuinka joka päiväisesti hymyilevä tyttö muuttus viikonlopun aikana hyvinki allapäiseks ja hiljaseks. Mä en halunnu ikävöidä tai ajatella suomea ja mun oli pakko saada puhuttua asiat läpi. Mä kerroin mun host äidille miten asiat oli ja hän lupas olla mun tukena kaikin tavoin ja tehdä parhaansa että mä kokisin itteni onnelliseks taas. Ihanaa huomata miten pelkkä asiasta puhuminen jonkun kanssa, joka on siinä, ja kuuntelee, voi auttaa jo huomattavasti.

Kyse ei siis oo siitä ettenkö mä olis onnellinen täällä, päinvastoin. Mä en halua lähteä kotiin mutta jossakin vaiheessa sitä vaan tulee vaihe jollon mikään ei toimi ja jopa pieninkin asia saattaa vaikuttaa niin ylitsepääsemättömän vaikeelta. Mutta vaihtovuosi on täynnä ylä-ja alamäkiä. Hankalempia kuin mä kuvittelin, mut ei niin vaikeita etteikö niistä pääsisi yli. Jokaseen uuteen päivään kannattaa mennä aina ilosella ja positiivisella asenteella ja nauttia niistä pienistä asioista joita on :)

Nyt asiat on paremmin kuin hyvin. Naurua ja hymyä on riittänyt! Skypettelyä mun parhaiden kavereiden kanssa ja eilen mun host äiti lähetti mulle viestin, että mun kohta jo kuukauden odottama paketti suomesta on tullut tänne Puerto Madryniin, whuu! Tänään käytiin se hakemassa ja paketti oli täynnä kaikkea ihanaa suomalaista karkkia mitä mä pyysin lähettämään mun perheelle maistiaisiks (ja mulle) ja olihan siellä ne mun kauan kaipaamat espanjankirjatkin!
Nyt on fiilikset korkeella ja oon onnellinen, siitä miten hyvin oon sopeutunu tänne mun uuteen perheeseen ja siitä kuinka ihania kavereita ja ihanan perheen omistan Suomessa, sillä he aina jaksaa piristää mua vaikka mikä olis!

best sister ever <3

kaverit osaa piristää XD

para todos mis amigos <3

Besos <3