Ensimmäinen kuukausi takana

Eilen tuli tosiaan täyteen mun ensimmäinen kuukausi täällä Argentiinassa! Ja hengissä ollaan, osa meinaan luuli mun tulevan heti parin viikon jälkeen maitojunalla kotiin, mutta kauheeta tuottaa pettymys, mä en täältä ajatellu tulla kotiin vielä pitkään aikaan. Tosi moni sanoo että, ensimmäiset kuukaudet on pahimmat, uusi kieli, ympäristö, perhe ja kaverit. Helposti mä oon ainaki mun mielestä tänne sopeutunu eikä mitään pahempia ongelmia oo tullu vielä ainakaan vastaan. Pari kertaa on ollu ikävä Suomea ja kavereita siellä, mutta sekin helpottaa ku puhuu asiasta. Voi tosin olla että seuraavat pari kuukautta tulee olee vaikeita, mutta ei ressiä.  Nyt just oon vaan kiitollinen mun vanhemmille että mä sain tälläsen upeen tilaisuuden lähtee ja kokee jotain aivan uutta toiselle puolelle maapalloa! Ja samalla myös onnellinen et lähin tänne monen katumus fiiliksen jälkeen, korostaen vielä sanaa once in a lifetime!

Mistäs sitä sitten kirjottais, mitään kauheen ihmeellistä ei oo tapahtunu, paitsi koulussa mun luokalla on yks poika, joka ei oo tosin ihan mun makuun, ja se yks tunti tuli sitte mun viereen istumaan koska mun kaveri oli sinä päivänä kipee. Hän sitte tarjos mulle karkkia ja ystävällisesti sanoin että ei kiitti en mä halua. Viiden minuutin jankkaamisen jälkeen hän tajus lopettaa ja anto sen karkin mun siskolle. No sitten hän otti sen taskusta uuden karkin ja "huomaamattomasti" työnsi sitä mun pulpetille. Ja koko tunnin ajan hän koitti työntää sitä karkkia lähemmäs ja lähemmäs mua. Mähän en sitä karkkia halunnut niin heti ku se poika käänsi päänsä ni mä fiksuna "vahingossa" heilautin kättäni ja se karkki hävis lattialle niin että se poika luuli et mä olin syöny sen :D Kummiskin tää kyseinen poika koittaa lähennellä koko ajan ja yht'äkkiä ku sä käännät selkäs ni se on sun takana, creepy.

 Kävin myös maksamassa tällä viikolla mun koulumaksun mikä oli 650 pesoa eli noin 95 euroa? En tie yhtään onko toi summa paljon vai vähän koska Suomessa en käy yksityiskoulua, onneks, meinaan noi samanlaiset koulupuvut jokasella ei oo ihan mun juttu. Oon myös joutunu lukee tosi paljon kirjoja, tosin vielä onneks englanniks pikkuhiljaa pitää niitä espanjankielisiäkin kirjoja alkaa lukemaan.  Ja eilen meillä oli testi zombeista meiän äidinkielen tunnilla. Mä sitten vedin päästäni esseen zombien historiasta ja ulkomuodosta. Ja tietenkin just mä luin sen ääneen koko luokan edessä :D

 Ootte varmaan huomannu mun puhuvan tosi paljon täällä blogin puolella ruuasta, no mutta ei voi mitään koska täällä on pakko syödä kaikkea mitä Suomessa ei oo. Tai se on ainaki mun yks nykyisistä tekosyistä :D Mutta en mä koko ajan pelkästään syö, don't you worry, meinaan edellispäivänä, torstaina olin mun vaihtarikamun Pian kanssa meiän ensimmäisellä tennistunnilla! Ihan sairaan kivaa, vaikka mä sitä palloo löinki kattoon ja seinille. Loppuukohti onnistus onneks paljon paremmin. Nyt oon ettimässä futisjoukkuetta koska en millään haluis lopettaa sitä, sillä ehtisin mä sitä pelaamaan Suomessa melkein kymmenen vuotta. Tosin mun yks luokkalainen, Maxi sanos että voin tulla niitten joukkueeseen pelaamaan! Mutta saa nähdä meenkö mä sinne poikien joukkueeseen sitten :D Kyllä joku uuskin urheilulaji ois kiva alottaa ja kokee jotain ihan uutta.

Ruuasta puheen ollen, leivoin tiistaina mun host perheelle mutakakun koska mun sisko oli italian tunnilla eikä oikee ollu muutakaan tekemistä. Ja Suomessakin tykkään leipoo vapaa-ajalla aina sillon ku mulla on aikaa. Mitään varsinaista ohjetta mulla ei ollu ni vedin sitte googlesta jonkun reseptin. Kakku onnistus hyvin, vaikka sovelsin sitä ja lisäsin kaikkia omia aineksia, koska tällä mun host perheellä ei ollu pahemmin mitään tarvittavia ainesosia. He tosin oli ylpeitä mun kokkaustaidoista ja halusivat tietää millon teen uuden kakun. Mun host isä jopa kysys mun reseptiä. En kehdannu sanoa että googlesta vaan repäsin ensimmäisen joka tuli vastaan :D

Nainen keittiössä, hehee

Kokkaamisen huono puoli...

Lapussa lukee että, "Guarden 1 pedacito para Flor y Suvi por favor" Suomeksi, pyydettiin kiltisti että jos meille jätettäis vähä mutakakkua, vaan toisin kävi. Jäjellä oli vaan lappu  :D

Eilen, perjantaina ehtisin istua puol tuntia kotona, sillä ohjelmaa oli koko päiväksi. Me käveltiin ja käveltiin ja käveltiin. Keskustasta kaverille ja edestakasin joka suuntaan, rannallakin käytiin (ja mä turistina bongasin valaita joka toinen sekunti). Nää ei varmaan itekkään tiiä mihin ollaan aina menossa kunhan vaan kävellään paikasta A paikkaan B. Ja se ois ihan okei jos nä viel kävelis mun vauhtia, mutta ei. Mä joudun suurinpiirtein hölkkäämään että pysyn ees jotenki perässä :D Illalla/yöllä lähettiin bolicheen eli baariin. Ikäraja täällä on kaikkiin 18-vuotta mutta kukaan ei sitä pahemmin noudata. Ei ollu kyl mikään mun lemppari illoista, sillä siellä bolichessa mun takana tanssi hyvin tukevahko nainen ja tunnelma oli muutenki vähän liian ahdas verrattuen kahteen muuteen viikonloppuun. Miinuksena viel se, että kuuden aikaan käveltiin Puerto Madrynin keskustassa etsien taksia koska kukaan ei jaksanu soittaa. Onneks sentään läheinen leipomo oli auki ni saatiin jotain ruokaa. Puol seiskalta saavuttiin meille ja siitä asti oon nukkunu, heräsin vaan lounaalle ja sen jälkeen mentiin takas nukkumaan mun siskon kanssa. Ihan chillisti vaan mennään, saa nähdä mitä kaikkee keksitään vielä illaksi!

Terkkuja sinne Suomeen!

 

las chicaaas!

Besos <3