Your home is where your heart is

Torstaina tuli kaks kuukautta täyteen täällä. Tohon kahteen kuukauteen on kuulunu iloa, uusia kavereita, itkua, sopeutumista uuteen maahan, naurua ja kaikkea siltä väliltä! En oo viel kertaakaan katunu että lähdin vaihtoon, en kertaakaan, tosin ei voi tietää vaikka heti huomenna sitä olisikin jo ihan eri mieltä. Ja jos mulle nyt annettais tilaisuus lähtee takas suomeen, ni vastaus ois selvä, ei, en mä lähtis. Mä haluan nauttia ja kokea tän kaiken loppuun asti! Tää paikka alkaa päivä päivältä tuntumaan enemmän kodilta, jossa mä mun seuraavat 10 kuukautta tuun viettämään (mielummin kauemminkin) ja se on ihana tunne kun kaikki on vaan hyvin.

Tää viikko on menny tosi nopeesti, sillä tiistaina oli koulua vaan kahteentoista, ja oli koululaisten esityksiä/näytelmiä, mm. sairaan sulonen eskarilaisten kuoro! Meidän koulu siis täytti 33 vuotta niin sen takia sellanen järjestettiin :) 

Keskiviikkona oli vapaata, sillä oli opettajien vapaapäivä! Ihania nää yht'äkkiset vapaapäivät :D Kyllä oli rentouttava yks lomapäivä keskellä viikoa, lisää sellaisia siis kiitos.

Kun opiskelu ei kiinnosta niin mun hiukset on koetuksella

Kävin yks päivä myös museossa täällä, vieraslistalta löyty vaan argentiinalaisia ihmisiä, tuntu kivalta kirjottaa sinne että "Finlandia"! Museo oli pääasiassa enimmäkseen Puerto Madrynin historiasta kertova ja entisistä ihmisistä/eläimistä joita ennenaikaan täällä eli. Ihan mielenkiintonen vaikka en pahemmin oo mikään suuri museofani.  Museon jälkeen mentiin vielä nauttimaan yhet smoothiet mun coinedin "tutorin" kanssa. Ei siis oo mun varsinainen tutor täällä Argentiinassa, mutta häneen mä saan paremmin aina yhteyden kun tähän mun varsinaiseen tutoriin joka asuu Cordobassa 22 tunnin päässä.

Näkymiä Puerto Madrynista.

Syötiin myös kotona päärynöitä punaviinissä! Ei oo tultu sellasta enne syötyä mutta tässä perheessä oon kyllä maistanu niin paljon uusia juttuja, sillä toi host isä rakastaa kokkaamista enemmän kun paljon. 

sister love

Torstaina oltiin mun host äidin kanssa kahestaan kotona, kunnes kuulin alakerrasta pamauksen ja mun host äidin huudon. (Taas olin ihan paniikissa että nyt joku on tullu sisälle ja kaikkee kamalaa tapahtuu) Juoksin alakertaa ja samalla mun host äiti juoksi ihan ylimpään kerrokseen ja kiros siinä kaikki maholliset espanjankieliset kirosanat (jotka mä jo hallitsen, kiitos koulukavereiteni :D). Ilmeisesti siis joku poikaporukka oli heittäny kiven meiän ikkunaan ja siinä on nyt sellanen mun päänkokoinen kolo. Poliisi ei tehny asialle mitään, koska nää pojat jotka me nähtiin juoksevan on alaikäsiä joten ne ois selvinny vaan sakoilla..

Koulun kanssa käytiin teatterissa yks päivä, ja lippu makso vaivaiset 10 pesoa eli noin 1,50 euroa. Koko näytelmä kesti tunnin ja siinä oli kaksi näyttelijää, enimmäkseen huutoa ja tietenkin kaikki espanjaksi joten multa meni vähän ohi mikä oli koko näytelmän idea. Mutta kokemus tuokin!

Päiviin on myös kuulunu paljon lempparisarjan katsomista, Grey's anatomy vaan voittaa kaikki tylsät hetket!

Perjantaina Pia tuli meille yöksi, sillä oli pitsaperjantai meillä, ja istuskeltiin mun hostien kanssa ja vietettiin aikaa yhdessä. Juteltiin Pian kanssa aamu neljään niitä näitä. Ihanaa kun on joku joka on samassa tilanteessa sun kanssa ja varmasti ymmärtää! 

Lauantaina olin yksin kotona hetkisen, kun muut oli farmilla ja sisko kaverilla. Mä chillailin mein ihana koiran kanssa takapihalla. Se on vaan niin ihana! (vaikka koitti tappaa mut enemmän kun sata kertaa ekana päivänä ku tulin tänne). Illalla saavuin kotiin shoppailemasta mun siskon ja mein kaverin kanssa ja nyt valmistaudutaan iltaan, Argentiinan yöelämä kutsuu taas jälleen!

Tosiaan, tiivistettynä siis kaikki on hyvin. Host perheen kanssa kommunikaatio pelaa, kielellisesti ei vielä ihan täydellisesti, mutta muuten kyllä! Kavereita on, jonkin verran mutta haluun vielä tutustuu tosi moneen uuteen ihmiseen täällä!
 Ikävä Suomeen on joka päivä kova, mutta ei sitä aina vaan muista kun on kaikkea omaa tekemistä täällä.Juttelin just perjantaina mun parhaiden kavereiden kanssa suomesta ja ihanaa nähdä he pitkästä aikaa! Taustalla soi Passenger-Let her go, joten itku oli taattu, ihme herkistelyä tää vaihtarina oleminen! Ois ollu miljoonaakin enemmän asioita vielä kerrottavana mutta tää netti ei ollu mun puolella tänäänkään. Vuosi on loppujen lopuks lyhyt aika, joten enköhän mä selviä, ja odotan vaan innolla niitä tulevia vuosia ja yhteisiä kokemuksia mun kavereiden kanssa mitä meillä vielä tulee olemaan! Rakkaita kaikki <3

Besos!