Viime kirjotuskerrasta onkin jo aikaa, ja valehtelisin jos väittiäisin että nyt menee paremmin kuin hyvin. En tiiä mistä tää kamala ikävä nyt johtuu, siitä että Suomeen paluuseen on enää 130 päivää, vai upeihin wanhoihin missä oisi itekin voinut olla paikalla, vai muuten vaan ikävään. Oon ollu viimiset neljä päivää itku silmässä, pienikin vastoinkäyminen alkaa harmittamaan, tuntuu välillä että kukaan tästä talosta ei ymmärrä mua, koska he ei osaa asettua mun asemaan. En usko että he on lähteneet 16-vuotiaana vuodeksi maailmalle, yksin.
En mä tätä vuotta nyt kesken oo jättämässä, mutta jos mulla olis vaikka lähtöpäivä kahen viikon päästä, niin en usko että mua harmittais niin paljoa. Tottakai siis harmittaisi, enkä mä tätä vuotta pois vaihtaisi mistään hinnasta, ja jos saisin jotain muuttaa niin en usko että niitä asioita löytyisi. Uskon kyllä, että heinäkuussa sitä itketään koska ei halua palata. Sittenhän kaikki on jo virallisesti ohi ? Se kaikki mitä on pienestä asti haaveillu. Miks ei voi palata Suomeen ja aina palata takasin, tähän elämään jossa nyt on täällä ?
En osaa selittää näitä tuntemuksia, mut mitä oon muiden vaihtarikamujen kanssa skypetelly ja jutellu, niin aika samoilla linjoilla ollaan. Jollain tulee tää kamala ikävä vaihdon ekalla puoliskolla, mulla vasta nyt. Jos totta puhutaan niin nyt tekis vaan mieli olla Suomessa, maata omassa sängyssä ja olla oman perheen ja tuttujen keskellä. En ois kyllä uskonu että ikinä oon kauheen tällänen "haluan kotiin äidin luo" tyylinen, oon koittanu pysyy vahvana, niin jossai vaiheessa kun tämä vuosi on jo normaalia arkipäivästä elämää, niin se kaipuu Suomeenkin sieltä tulee, ennemmin tai myöhemmin.
Jutellu oon host siskon ja äidin kanssa, ja he luulivat että syy olisi heissä minkä takia nyt menee huonosti, päinvastoin. Mä oon täällä onnellinen, kunhan tää ikävä vaan painaa eikä saa sua ajattelemaan mitään muuta, enkä tosiaankaan halua, että he luulee mun olevan masentunut heidän seurassa.
Kaverit täällä Argentiinassa ja enimmäkseen Suomessa on auttanu mua suuresti, joten uskon että tästäkin selvitään, seuraavalla kerralla täältä Argentiinasta toivottavasti kirjoittelee paljon iloisempi tyttö :)
ps, älkää nyt huolestuko siellä Suomessa, kyyneleet vahvistaa, ikävästä on ennenkin selvitty, kyllä mä pärjään :)
Kuvakin kertoo, että kaikki tulee olemaan hyvin, yhdessä, on sitä sitten Suomessa tai tuhansien kilometrien päässä, Argentiinassa :)
![]() |
maailman paras hiiri-ryhmä, korvaamaton |